Thursday, 31 July 2014

LONDON


Lontoo oli mahtava. Käytiin siellä kaks kertaa, mutta nää kuvat on kaikki ekalta kerralta koska toinen kerta oli pyhitetty shoppailulle. Vaikka tärkein eli King's Cross jäi näkemättä (itkekää mun kaa pliis) ja Madame Tussaud's olis ollu kiva, niin oli ihanaa päästä paikkoihin joita on nähny tähän mennessä vaan we♥itissä. Jonain päivänä meen takas ♥ p.s. brightonista tulee vielä 1-2 postausta!!
London was awesome. We went there twice, but these pics are from the first time because the second time was all for shopping. Even though I missed the most important part aka King's Cross (cry with me pls) and Madame Tussaud's would've been nice, it was great to get to places I've only seen on we♥it before. Some day I'm gonna go back ♥ p.s. there will be 1-2 more posts about brighton!!

Saturday, 26 July 2014

Save me from who I'm supposed to be


just a kid it's all the same / growing up, it doesn't change / who are they to try to put us down? / had enough of what they say / sick and tired of all their games / stand up and sing it with me now
so save me from who i'm supposed to be / don't wanna be a victim of authority / i'll always be a part of the minority / save me from who i'm supposed to be / so tell me tell me tell me what you want from me / i don't wanna be another social casualty
just a girl turned eighteen / she ran away to chase her dreams / and they said she wouldn't make it far / she took a chance and packed her bags / she left town and didn't look back / so tired of wishing on the stars

Saturday, 19 July 2014

Let's go to the beach, each


Hastings oli ihan kun Brighton pienemmässä koossa. Se oli tollanen söpö merenrantakaupunki ja ranta oli täynnä pieniä "ravintoloita" joissa myytiin fish&chips.
Hastings was just like Brighton, only smaller. It was a cute seaside town and the coast was full of little "restaurants" that sold fish&chips.
Ensimmäiseks kun tultiin Hastingsiin, mentiin sellasella ihme hissillä tollaselle näköalakukkulalle ja syötiin lounasta siellä. Se tosin keskeyty kun jäätävä määrä lokkeja yritti varastaa meiän ruuat :D 
First when we came to Hastings, we took the lift thingy up to a hill and had our lunch there. That got interrupted though, by a huge amount of seagulls trying to steal our food :D
Kun tultiin alas sieltä kukkulalta, päätettiin olla laiskoja ja mentiin vaan rannalle makaan. Oleskeltiin jossain epämääräsissä kasoissa (siks sieltä on vaan ylläoleva kuva) ja puhuttiin vielä epämääräsempiä juttuja noin neljä tuntia. Siinä vaiheessa oltiin sitä mieltä, että "ihan tyhmää kun meiät tuotiin tänne oltais ehditty shoppaileen brightonissa valivali", mutta jälkeenpäin ajateltuna toi oli yks parhaita päiviä ehkä koko reissulla. Meillä oli koko ajan niin paljon ohjelmaa, mikä oli tietysti ihan hyvä juttu, mutta harvoin ehdittiin vaan istuun ja jutteleen.
When we got down from that hill, we decided to be lazy and just went to lie on the beach. We spent time in very indefinable piles (thats why i only have one photo from the beach) and talked some even more indefinable stuff for about four hours. At that point we thought it was stupid to bring us to Hastings, we would've had so much shopping time in Brighton and blah blah blah, but thinking about it afterwards, that may have been one of the best days of the trip. We always had so much activities going on, which was mainly a good thing, but we seldom had time to just sit and talk.

Kuvattiin rannalla ollessa Sannin, Lindan, Matildan ja Iinan kaa chubby bunny -haaste, Annika toimi kuvaajana! Tuuli oli aika kova joten kiva kohina tossa kuuluu, mutta hauskaa ainakin oli.. XD

Wednesday, 16 July 2014

Worst part is over

Kun löytää itsensä itkemästä vedenkeittimen äärestä, koska lempparitee on loppu, ajattelee "nyt on pakko kirjottaa". Tällä hetkellä tuntuu, ettei mikään oo hyvin ja kaikki kaatuu niskaan, enkä edes tiedä mikä kaikki. Mä en enää tiedä miten päin olla, mikään ei tunnu oikealta. Kaikki on väärinpäin mun maailmassa just nyt.

Kotiin tullessa sain kuulla, että meiän kissa on ollut kateissa yli kolme viikkoa. Tiedättekö, kun aina sanotaan että koira on ihmisen paras ystävä? Mun kohdalla tää kissa yltää vähintään sinne koiran tasolle. Mikään lemmikki ei oo koskaan ollut mulle yhtä rakas. Oon ihan hajalla. En haluis menettää toivoo, koska en vaan haluu ajatella elämää ilman sitä, ja toisaalta en haluis toivoo liikoja etten pety jos en näe sitä enää ikinä. Oon ihan tyytyväinen että tää tietoo pidettiin multa salassa, olis vaan menny matka pilalle turhasta huolehtimisesta, kun ei asialle voi kuitenkaan tehdä mitään yli kolmen tuhannen kilometrin päästä. Tule kotiin, Toffee ♥

When you find yourself crying next to the water kettle, just because there's no more of your favorite tea, you think "now I need to write". At this moment I feel like nothing is okay and everything's falling on my shoulders, and I don't even know what everything. I don't know which way to be anymore, nothing feels right. In my world everything is upside down right now.

When I came home, I got to hear that our cat has been missing for over three weeks. You know, people always say that a dog is a man's best friend? In my case, this cat gets at least as high as that dog. Any pet hasn't ever been this beloved to me. I'm totally broken. I don't want to lose hope, because I just don't wanna think about a life without him, and on the other hand I don't want to get my hopes up so I wouldn't get disappointed if I never saw him again. I'm pretty happy that this was kept from me, it would've just ruined my trip with worrying, I couldn't have done anything about it anyway, from over 3000 kilometers away. Please come home ♥

you're moving on, that's what they say, but how can I feel this way
with a broken heart, alone in the dark, looking for a way to escape
when it gets hard, you gotta stay strong, when everybody wants you to fail
we are the world today

Viimesten kolmen päivän aikana oon vaihtelevasti kärsiny korvakivusta, kuumeesta, kurkkukivusta, yskästä, päänsärystä, silmätulehduksesta ja nuhasta. En oo moneen vuoteen tuntenu itteeni näin kipeeks, kyvyttömäks ja heikoks. En jaksa tehdä mitään. Oon viettäny kolme päivää koneen edessä, vetäen vuorotellen lääkkeitä ja suklaata. Huomenna pääsen onneks lääkäriin ja saan toivottavasti ainakin korvat pois lukosta, se helpottais jo paljon. Vaikken oo mikään kuolemansairas, niin tää saa kyllä arvostaan terveyttä ja varsinkin sitä etten ollu reissun aikana tässä kunnossa. Tää on vaan niin turhauttavaa.

Mulla on niin kova ikävä mun kielimatkakavereita, että sattuu. Olin uskomattoman lähellä ikävänsekaisia onnenkyyneleitä kun tein meille ryhmäkeskustelun, jossa on 29 ihmistä. Ikävöin myös mun muita kavereita. Matkalta palatessa mulla oli sellanen olo, etten ikävöi ketään ja joudun jättään taakseni ihan kaiken. Kuitenkin tässä parin päivän aikana on alkanu tuntuun siltä, että mikä tahansa kontakti ulkomaailmaan vois tuntua ihan kivalta. Olin suunnitellu että otan töistä pari päivää vapaata, kavereitten näkemistä varten, mutta nyt ne päivät on menny sairasteluun ja luultavasti en pääse töihin takas enää tän viikon puolella. Mua ärsyttää aina ihan suunnattomasti, jos joku asia ei mee niinkun just mä olin suunnitellu.

During the last three days I've variably been suffering with earache, fever, a sore throat, coughing, headache, an eye infection and a flu. I haven't felt this sick, unable and weak in years. I can't make the effort to do anything. I've spent three days in front of my laptop, alternately throwing pills and chocolate into my mouth. Luckily I'm gonna see the doctor tomorrow and hopefully get my ears open, that alone would help a lot. Even though I'm not like deathly ill, this makes me appreciate good health and especially that I wasn't feeling like this during the trip. This is just so frustrating.

I miss my language trip friends so much it hurts. I was unbelievably close to happy tears mixed with a bit of yearning when I made us a group chat where there are 29 people. I also miss my other friends. When I got back home I felt like I don't miss anyone and that I'm leaving everything behind myself. But during these couple of days I've started feeling like any contact to the outside world could feel nice enough. I had planned that I'll take a few days off from work, to see my friends, but now I've wasted those days in being sick and probably I'm not going back to work until next week. Whenever something doesn't go the way I planned, I get super annoyed.

we lost the spark, and that's the worst part, but you gotta take the good with the bad
no matter what cards you got, you still gotta play your hand
when it gets hard, you gotta stay strong, you'll see what I mean one day
we are the world today

Tuntuu että vanhemmillakin on koko ajan joku mua vastaan ja veljet vaan yrittää tahallaan ärsyttää. Ärsyttää tän talon tyhmät seinät ja tyhmät huonekalut ja tyhmät ihmiset. Menee hermot ihan kaikkeen. Joko oon liian aineissa kaikista pillereistä joita oon ottanu, tai liian kipee oleen positiivinen mitään kohtaan. Kuitenkin tiedän, ettei kukaan oikeesti oo mulle mitään tehny.

Mä en enää erityisemmin kuuntele Anna Abreuta, mutta postauksen alussa oleva kappale on jääny mieleen niiltä ajoilta kun olin tosifani. Tää luultavasti kuulostaa tosi oudolta, mutta usein kun on jotenkin paha olla, ajattelen että hei, mä oon selvinny Marjan kuolemasta, pahin on ohi. En pysty unohtaan sitä, mutta oon selvinny. Myös ajatus siitä, että mun ongelmat on oikeesti melko pieniä, helpottaa. Pahemminkin vois olla. Ja jos noi ei auta, mä ajattelen: "nyt on pakko kirjottaa".

It feels like my parents have something against me all the time and my brothers are just trying to be annoying. The stupid walls and the stupid furniture and the stupid people in this house annoy me. I lose my nerves on everything. Either I'm totally high from all the medicine I've taken or too sick to be positive about anything. I know that no one has done anything to me anyway.

I don't really listen to Anna Abreu anymore, but the song in the beginning of this post has been glued to my mind since I was a true fan. This will probably sound really weird, but often when I feel bad in some way, I think that hey, I've survived Marja's death, the worst is over. I can't forget it, but I've survived. Also the thought about my problems actually being quite small helps. It could be worse. And if none of those helps, I think: "now I need to write".

worst part is over, signs will show you when you're through
it's always the darkest before you see the light
you keep on falling, hear me calling out to you
just don't give up, don't let nobody break you down

Tuesday, 15 July 2014

Welcome to the city of angels

481
Ekat kuvat Brightonista. Olin niin lähellä itkemistä koko ajan ku muokkasin näitä, ette tajua kuinka paljon haluun tonne takas. Rakastuin tähän ihanaan merenrantakaupunkiin ihan täysin ja tekisin melkein mitä vaan että olisin tolla kivisellä rannalla just nyt.
First pics of Brighton. I was so close to crying the whole time I was editing these, you can't understand how much I want to go back. I fell completely in love with this lovely city by the sea and I'd do almost anything to be on that pebble beach right now.
488
Istuttiin tosiaan bussissa yön yli (tolta matkalta ei oo yhtään kuvia koska a) me näytettiin kaikki aika paskoilta ja b) valot ei ollu päällä) ja oltiin Brightonissa perillä noin puol kaheksan aikaan. Mentiin isäntäperheisiin. Voi luoja, meiän isäntäperhe. Äiti ei ymmärtäny suunnilleen sanaakaan englantia eikä talossa erityisen siistiäkään ollu. Sisään lappas koko ajan lisää ulkomaalaisia. En haluu kuulostaa miltään rasistilta, mutta ehkä me tultiin Englantiin opiskeleen englantia, ei intiaa :D Aika pian lähettiin keskustaan ja parin mutkan kautta saatiin uusi perhe. Tavattiin myös ekaa kertaa meiän ryhmän ruotsalaiset ja italialaiset!
We spent the night sitting in the bus (i dont have any pics from that trip bc a) we all looked pretty much like shit and b) the lights werent on) and were in Brighton at about half past seven. We went to our host families. Oh God, our host family. The mom didn't understand like a word in English and it wasn't the cleanest house. More and more foreign people came in. I don't want to sound like a racist, but we came to England to learn English, not Indian :D Quite soon we left to town and after a few problems we got a new family. We also met the Swedish and Italian people of our group for the first time!
495
498
508
511
513
Päivät alko kuluun liian nopeesti. Ekalla viikolla meillä oli koulua iltapäivisin, joten aktiviteetit oli aamulla ja illalla. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja saatiin kaikki nauttia hienosta kelistä.
The days started to go by too fast. On our first week we had lessons in the afternoon, so our activities were in the mornings and in the evenings. I got to know many new people and we all enjoyed the awesome weather.
522

523
Oltiin monesti iltasin Queen's Parkissa, joka oli siis muutakin kun leikkipuisto XD Siellä oli tollanen tosi kuvauksellinen lampi, jonka pinnalla oli kauniin vihreä kerros ....jotain? Näättekö ton pallon kuvan oikeessa alanurkassa? Se oli joka kerta tossa samalla paikalla :D Kyllä vähän sääliks kävi kun jotkut sorsat yritti uida tuolla.
Many times we spent the evenings at Queen's Park, which was more than a playground though XD There was that really photogenic pond, on top of which there was a beautifully green layer of ...something? See that ball in the right down corner of the pic? It was in that exact same spot every time :D I did feel a hint of pity when I saw some ducks trying to swim in that thing.
527 551
Tän postauksen päätteeks ja varsinkin näitten kahden kuvan jälkeen voisin kertoo, kuinka helvetin tärkeiks suomalaiset tytöt tuli mulle jo ekan viikon jälkeen. Parin kohdalla on jopa sellanen fiilis, että meiän ystävyys tulee kestään koko loppuelämän. Vaikka me ollaan ihan eri puolilta Suomee kaikki ja osan kans näkeminen tulee varmasti oleen vaikeeta, mä uskon että me pystytään siihen ja tutustutaan toisiimme vieläkin paremmin ♥

Seuraava postaus kertookin sitten Hastingsista, olkaa valmiita.

At the end of this post and especially after these two pics I could tell you, how freaking important the Finnish girls became to me already after the first week. With a few I even feel like our friendship will last a lifetime. Even though we're all from different parts of Finland, and seeing some of you will probably be hard, I believe we can do it and get to know each other even better ♥

The next post will be about Hastings, be prepared.

Monday, 14 July 2014

PARIS

 
 Heti alkuun - kuvat on näin pieniä koska muuten ne ois liian isoja XD mulla oli ongelmia flickrin kans kun siihen oli taas tullu jotain uudistuksia joten latasin kuvat photobucketiin, ja siellä taas en osannu muuttaa kuvan kokoo... Yritän oikein perehtyä tähän ongelmaan jossain välissä!
 
Meiän kielimatkahan starttas Pariisista ja tässä tulee nyt kaikki siellä otetut kuvat kerralla, varautukaa pitkään postaukseen!
 
Saavuttiin Pariisiin muistaakseni 9-10 aikoihin aamulla. Suoraan lentokentältä mentiin bussiin, jolla kierreltiin kaupunkia ja ranskalainen opas selitti meille (englanniks tosin) ummet ja lammet, se oli oikeestaan aika tylsää :D Kiertoajelu päätty tolle tasanteelle josta näki Eiffelin hienosti ja siinä vaiheessa päästiin jopa ulos bussista. Otettiin muutamat kuvat ja lähdettiin vihdoinkin hotellille.
Hotellille vietiin vaan matkalaukut ja saatiin hetken aikaa levätä, sitten suunnattiin Eiffelin puistoon. Otettiin muutamia kuvia ja sen jälkeen syömään subia.
Ekana iltana päästiin vielä Seinen risteilylle, joka kesti noin tunnin. Nähtiin siinä suunnilleen kaikki tärkeimmät nähtävyydet kätevästi yhdellä kertaa.
 
En nyt muista oliks tällä joku hieno nimi, mutta tässä on siis se silta johon laitetaan lukkoja rakkauden merkiks ja niinku näkyy, se on ihan täynnä. Mun mielestä selostuksessa sanottiin jotain että se on vaarassa sortua noitten lukkojen painosta mutta en oo varma muistanko väärin / kuvittelenko :D
 
 
 
Mulla on puolet Pariisi-kuvista vaan jotain taloja, mut ne oli niin söpöjä!! Kaikissa samanlaiset ikkunat ja pikkuparvekkeet joihin ei oikeesti voi mahtua ihminen :D
 
 
Toisena päivänä suurin osa porukasta meni Disneylandiin, mutta meille muille oli luvassa Louvre. Se oli ihan jäätävän iso ja olisin varmaan voinu olla siellä monta tuntia jollei ois ollu niin järkyttävän kuuma :D Nähtiin me Mona Lisakin, mutta sehän oli vaan sellanen pieni töherrys keskellä valtavaa turistilaumaa?? höh.
 
Illemmalla käytiin vielä jonkun talon katolla olevalla näköalatasanteella, josta näki ihan huikeen kauas! Takas hotellille palattiin samaan aikaan kun disneytyypit eli yheksän jälkeen illalla.
 
 
 
Viimesen päivän ohjelmaks meille annettiin kolme vaihtoehtoo. Mä valitsin Eiffeliin kiipeemisen tai Notre Damen sijasta shoppailun, mikä osottautu aika huonoks päätökseks - Pariisissa oli tosi huonosti tälläsen köyhän opiskelijan budjetille sopivia kauppoja.
 
 
 
Iltapäivän päätteeks keräännyttiin kaikki yhteen ja metroiltiin Hard Rock Cafeen, missä meille oli varattu pöydät. Saatiin juoda colaa niin paljon kun haluttiin ja ai että toi ruoka oli taivaallista ♥
 
 
 Syömisen jälkeen suunnattiin taas hotellille ja illalla yhdentoista aikaan bussi lähti kohti Englantia! Kokonaisuutena Pariisi oli ehkä pienoinen pettymys, se ei ollu sellanen unelmien kaupunki kun odotin :D Meitä varoteltiin hirveesti taskuvarkaista ja varsinkin meiän hotellin ympäristö oli aika pelottavaa aluetta. Kuitenkin kaikki meni ihan hyvin ja voin ainakin sanoo että oon kulkenu Pariisin metrolla ilman mitään suurempia ongelmia! 

I'm really really sorry but I'm too tired to translate this time :( Enjoy the pics ♥