Monday, 2 December 2013

Through the dark

Aloin selaan mun vanhoja postauksia. Etenkin huhtikuulta. Lopusta alkuun. Katsoin mun viimeistä selfietä ennen Marjan kuolemaa. Mun silmistä hehkui aito onnellisuus. Mä haluan uskoa että se on jo tullut takaisin, mutta tiedän ettei se ehkä koskaan enää palaa samanlaisena. Tää kokemus tulee olemaan mukana mun koko elämän. Se tulee varjostamaan ihan hitusen kaikkea mitä teen, mitä sanon.

Pari päivää ennen sitä uutista olin kirjottanu postauksen jossa hehkutin kevättä ja kirjotin näin: "Oon melkein pelottavan onnellinen." Toi osui niin lähelle totuutta että se sai mut haukkomaan henkeä. Kaikki oli silloin liian hyvin. Vaikka edelleen joka päivä tuntuu oudolta ettei Marja ole täällä enää, ja ajattelen usein alitajuisesti että se vaan on siellä Karkussa lähihoitajakoulussa, niin vielä kaukaisemmalta tuntuu ajatus että se joskus oli täällä. En pysty muistamaan aikaa ennen kun tää tapahtui, sitä oikeesti onnellista aikaa. Siitä on jo yli seitsemän kuukautta. Tää vuosi on ollut niin pitkä. 

Mua sattuu ajatella että kauankohan Marja suunnitteli sitä. Kauanko se tiesi että loppu on lähellä vaikka me muut oltiin autuaan tietämättömiä. Kuinka sen maailma ehkä näytti jo ennen sen tekoa sellaselta mustalta miltä mun maailma näytti sen jälkeen. Tekikö sen suunnitelma siitä helpottuneen, kun se pääsisi pois. Vai pelottiko sitä mutta se ei vaan löytänyt muuta ratkaisua. Sitä mä en saa koskaan tietää.

Selasin läpi myös teiän ihanat kommentit kaikissa mun surullisissa postauksissa. Sitten siirryin lukeen Merin ja Oonan postaukset tästä aiheesta. Stereoista soi just kappale jossa laulettiin "We will find a way through the dark". Ja mä tajusin ettei mun oo mitään järkeä tarkoituksella repiä näitä samoja haavoja auki ja itkeä läppärin edessä. Ei ne ole edes haavoja enää, ne on arpia. Mitään ei saa enää peruttua. Tottakai mä voin surra. Mutta mulla ei edes ollut surullinen olo ennen kun luin ne mun postaukset. Mä revin mun arvet auki ihan itse, niin kuin oon tehnyt liian monta kertaa aiemminkin. En repinyt niitä steriilillä veitsellä, vaan ruosteisella sahalla. 

Ja se sattuu paljon enemmän.

15 comments:

  1. Oiii...ihana lotta! <3 Mulla oli yks aamu ihan kauhea olo. Olin menossa bussilla kohti Karkkua ja yht äkkiä mun mielessä vaan rupes pyöriin kaikki ajatukset..."Mitä jos Marja istuis nyt mun vieressä bussissa, mitä me juteltais ja mille me naurettais" Sit yht äkkiä mä rupesin vaan miettimään et miks mä edes mietin tollasia kun tiedän et mikään ei tuu palauttaan Marjaa tänne meidän luo vaikka kuinka ajateltais ja mietittäis. Toi on ihan kun mun päiväkirjasta pätkä toi sun postaus! Pusspuss..kyllä me ehkä ajan kanssa päästään pikkuhiljaa eteenpäin. <3 Sydämmestä riipaisee kun miettii mitä kaikkee viimeseen vuoteenkin on päässy mahtuun, tekis vaan mieli kelata aikaa runsaasti taaksepäin ja pysäyttää se siihen! <3: Johanna ps. oon kateellinen sun kirjoittamisen taidoille!;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi sua, oot vaan niin älyttömän rakas mulle vaikkei ollaakkaan nähty pitkään aikaan ♥ kiitos kaikesta ja ps mä oon kateellinen sun taidolle saada mut ja moni muukin aina hymyileen :')

      Delete
  2. So many adventures couldn't happen today
    So many songs we forgot to play
    So many dreams are swinging out of the blue
    We let them come true.

    ReplyDelete
    Replies
    1. some are like water, some are like the heat
      some are a melody and some are a beat
      but sooner or later they all will be gone
      why don't they stay young

      Delete
  3. Voi Lotta!!<3 Ihana postaus, sää tosiaan osaat kirjottaa!<3 Ei ite oikein pysty edes tajuamaan ja käsittämään kuinka raskas asia tuo on ollu ja on teille, hurjasti haleja ja voimia!! Ja vielä Lotta, mää kuuntelen sua!;)Oot ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi silja susta on tullu mulle niin pienessä ajassa tosi tärkee, en enää osaa kuvitella mun elämää ilman sua :) ♥ mäkin kuuntelen sua aina vaikka kyselisit tyhmiä XD

      Delete
  4. Täähän ei asiaan mitenkään liity mut haluisikko ostaa multa 1D:n kaks ekaa levyy? (sain ite niist deluxe versiot)

    ReplyDelete
    Replies
    1. jaaaa taidan toivoo joululahjaks niin ei tartte ite maksaa :D kiitti kuitenkin (:

      Delete
  5. Lotta, sun blogista on tullu mulle pienessä ajassa äärettömän tärkee. Koulussa kun on yksin tai kavereita ei vaan jaksa kiinnostaa mun seura, niin tosi usein (lähes aina) tuun lukeen sun blogii. Kirjotat aina niin ihanaa tekstiä, pystyn samaistuun sun teksteihin. Oot mulle tietämättäs ehkä mun yks parhaista kavereista. Ilman sun blogii, en oikeesti tiedä missä olisin nyt. Oot ihan mielettömän ihana ihminen. <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. voi apua sait mut ihan sanattomaks!! tosi kamalaa ehkä sanoo tällee mutta toi kommentti sai mut hymyileen :) ihanaa tietää että oon jollekkin tuntemattomalle noin tärkee ♥ kiitoskiitoskiitos ja kyllä mä uskon että sun kavereita kiinnostaa! aww en enää tiiä mitä sanoisin :D ihanuus♥

      Delete
  6. ihan valehtelematta voin sanoo että marja on ollu joka ikinen päivä mun mielessä. ei oo ollu päivää, jollonka en olis ajatellu et mitäköhän marja tekis just nyt jos se olis viä täälä ja miks kaikki tapahtu keväällä sillee miten ne tapahtu.
    sit noiden pelottavien ajatuksien jälkeen tulee mieleen ne muistot. kaikki älyttömän hauskat kotsantunnit ja koko ala-aste.. kai tää on vaan sitä että on ikävä. ikävä marjaa, ikävä kaikkia muistoja ja vaikka haluais elää ne uudelleen nii ei voi. kun ei vaan voi laittaa viestiä että mitä kuuluu. lotta mä tekisin mitä vaan että oltais viä ees yks tunti kaikki yhdessä siinä samassa kotitaloudenluokassa missä tasan vuos sitten. tai ala-asteella. ja et osattais korjata kaikki oikein päin, ottaa se tuska jotenkin marjasta pois. mut tosielämässä se ei oo mahdollista. ja nyt, kun asia on näin miten se on, haluaisin ottaa sun tuskasta puolet pois.
    mut kun sanotaan, et kaikella on elämässä tarkotus. ni ehkä tarkotus oli antaa marjan päästä lepään rauhassa. kukaan ei tiiä, eikä ketään voi syyttää. tää on vaan niin pelottava maailma.

    Lotta sää oot rakas mulle eikä mikään tässä maailmassa voi ottaa sua multa pois ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. sanni sä oot yks mun rakkaimpia ihmisiä tällä hetkellä ♥ ja jep mä usein muistelen just noita kotsantunteja, ne on mun viimesimpiä ja vahvimpia muistoja marjasta. meillä oli aina niin HAUSKAA, joka ikinen kerta. meillä oli niin randomit jutut ja sä aina sähläsit puukkojen kans ja uuna kujas muuten vaan ja marja huokaili kun sä et ikinä tiskannu eikä se silti koskaan valittanu vaan nauro mukana ja kaikki oli silti niin täydellistä. ja mä oon miettiny just tota että kaikella on tarkotus, tuntuu tosi julmalta sanoo näin mutta ehkä tää kokemus teki meistä kaikista vahvempia ja valmisti siihen oikeeseen pelottavaan elämään ja maailmaan.

      mä en lähde mihinkään ja pidän susta kiinni vaikka kuinka yrittäisit lopettaa meiän kaveruuden yhdeksännentoista kerran ♥ paitsi tietysti jos jäät brightoniin syömään sausage heh

      Delete
    2. samat sanat, ONNEKS me tutustuttiin paremmin yläasteella !!!! ♥ sun sanas on aivan totta ja toikin on totta että tää kaikki on vahvistanu jokasta ihmisenä. varsinkin sua kun oot kestäny kaiken ja oot päivä päivältä vahvempi!♥
      #sausageswegeheheho

      Delete
    3. ja sekin oli osittain marjan ansioo että me tutustuttiin ku se oli meiän molempien kaveri :) ♥ #sausagetjapatongit

      Delete

Kommentoimalla voit olla mun aurinko ♥ / Leave your comment and you can be my sunshine ♥