.

Tuesday 26 November 2013

Get along with the voices inside of my head

Tää päivä oli aluks aika harvinaisen perseestä. En taaskaan menny ajoissa nukkuun ja se kostautu aamulla. Aamupalaa syödessä muistin edessä olevan matikan kokeen. Koululla selasin kirjan ja vihon vielä läpi, menin kokeeseen ja käytin suunnilleen joka tehtävässä samaa ratkasukaavaa. Että sillälailla. Fysiikan palautuksen jälkeen (sain muuten seiskan, mikä on mulle hyvin koska vihaan fysiikkaa enkä lukenu paljon paskaakaan) olin onnessani koska pääsin koulusta yhdeltä ja äiti oli luvannu tulla hakeen. No, se oli tapansa mukaan vähän myöhässä ja jouduin odotteleen sitä. Seppälässä sovitin farkkuja jotka oli kokoo isommat mitä yleensä käytän, ja t-paitaa mikä näytti henkarissa vielä kivalta. Kun edes Seppälän kollarit ei näyttäny mun päällä hyvältä, vetäsin takas jalkaan nää poikien kollarit joilla oon vedelly suunnilleen koko viikon ja luovutin. Kiersin kolme kauppaa etsien yhtä ainoota hemmetin cd-levyä enkä löytäny. Olin väsyny ja nälkänen ja kaikki ärsytti. 

Mut emmätiiä. Sit yhtäkkiä tästä päivästä tulikin ihan hyvä. Hokasin että koeviikko on ohi. Äiti osti sitä uutta teetä mitä halusin ja se oli tosi hyvää. Ostettiin myös torttutaikinalevyjä ja piparitaikinaa ja tein joulutorttuja ekaa kertaa tänä vuonna. Kirjastoauto kävi ja löysin kahdesta mun lempparisarjasta uusimmat osat, joita olin monta kuukautta kärkkyny ja odotellu että koska löydän ne sieltä.

En oo ollu oikeesti vilpittömän ilonen talvesta varmaan kertaakaan ala-asteen jälkeen. Tänään musta kuitenkin tuntu, että ehkä talvi ei ookkaan tällä kertaa niin pitkä ja masentava ja kamala kun aina ennen. Jotenkin kivaa kuunnella kuinka lumi narskuu halppisuggien alla kun aamulla kävelee (tai mun tapauksessa juoksee) bussille. Eikä sekään paljon häiritte miten pakkanen kipristelee poskia. Ja sit kun bussi tulee niin kaikki puitten oksat näyttää ihan lumoavilta sen valoissa. Tähdet ja kuu näkyy kirkkaina melkein mustalla taivaalla. Ehkä mä opin pikkuhiljaa rakastaan talveekin tasapuolisesti, enkä enää ajattele että se on vaan turha ajanjakso kesien välissä.

Friday 1 November 2013

Treasure, that is what you are

oon ihan unohtanu esitellä teille Emmin tuliaisen Abu Dhabista XDDD en oikein tienny oisko pitäny itkee vai nauraa kun sain ton ahahah
oli ihan hemmetin kirpeetä hyi
nauratti
Emmin lumia ja meiän whatsapp-keskustelu ♥
kuva on aika huono mutta Nelli teki taas ihan semihienon letin (8

Tänään Emmi, Iina ja Sanni tuli koulun jälkeen meille. Syötiin kerrankin terveellisiä herkkuja, katottiin leffa ja randomeita videoita youtubesta ja naurettiin. Kukaan ei saa mua nauraan niinkun te. En välillä oikein voi tajuta, missä välissä meistä tuli näin tiivis porukka. Tai siis Emmin oon tuntenu melkein koko ikäni, mutta Iinaan ja Sanniin tutustuin vasta Sylvään aikana. Pidin aina niitä sellasina kavereina, joitten kans oli ihan kiva hengailla musiikin ja kotsan tunneilla. Ja nykyään molemmat kuuluu ehdottomasti mun parhaisiin ystäviin. Jotenkin lukion alettua se oli kun sanaton sopimus, että me neljä mentiin yhdessä syömään, vietettiin välkät yhdessä ja pian me oltiinkin koko ajan yhdessä. Oon niin kiitollinen teistä kaikista kolmesta ♥