Tuesday, 26 November 2013

Get along with the voices inside of my head

Tää päivä oli aluks aika harvinaisen perseestä. En taaskaan menny ajoissa nukkuun ja se kostautu aamulla. Aamupalaa syödessä muistin edessä olevan matikan kokeen. Koululla selasin kirjan ja vihon vielä läpi, menin kokeeseen ja käytin suunnilleen joka tehtävässä samaa ratkasukaavaa. Että sillälailla. Fysiikan palautuksen jälkeen (sain muuten seiskan, mikä on mulle hyvin koska vihaan fysiikkaa enkä lukenu paljon paskaakaan) olin onnessani koska pääsin koulusta yhdeltä ja äiti oli luvannu tulla hakeen. No, se oli tapansa mukaan vähän myöhässä ja jouduin odotteleen sitä. Seppälässä sovitin farkkuja jotka oli kokoo isommat mitä yleensä käytän, ja t-paitaa mikä näytti henkarissa vielä kivalta. Kun edes Seppälän kollarit ei näyttäny mun päällä hyvältä, vetäsin takas jalkaan nää poikien kollarit joilla oon vedelly suunnilleen koko viikon ja luovutin. Kiersin kolme kauppaa etsien yhtä ainoota hemmetin cd-levyä enkä löytäny. Olin väsyny ja nälkänen ja kaikki ärsytti. 

Mut emmätiiä. Sit yhtäkkiä tästä päivästä tulikin ihan hyvä. Hokasin että koeviikko on ohi. Äiti osti sitä uutta teetä mitä halusin ja se oli tosi hyvää. Ostettiin myös torttutaikinalevyjä ja piparitaikinaa ja tein joulutorttuja ekaa kertaa tänä vuonna. Kirjastoauto kävi ja löysin kahdesta mun lempparisarjasta uusimmat osat, joita olin monta kuukautta kärkkyny ja odotellu että koska löydän ne sieltä.

En oo ollu oikeesti vilpittömän ilonen talvesta varmaan kertaakaan ala-asteen jälkeen. Tänään musta kuitenkin tuntu, että ehkä talvi ei ookkaan tällä kertaa niin pitkä ja masentava ja kamala kun aina ennen. Jotenkin kivaa kuunnella kuinka lumi narskuu halppisuggien alla kun aamulla kävelee (tai mun tapauksessa juoksee) bussille. Eikä sekään paljon häiritte miten pakkanen kipristelee poskia. Ja sit kun bussi tulee niin kaikki puitten oksat näyttää ihan lumoavilta sen valoissa. Tähdet ja kuu näkyy kirkkaina melkein mustalla taivaalla. Ehkä mä opin pikkuhiljaa rakastaan talveekin tasapuolisesti, enkä enää ajattele että se on vaan turha ajanjakso kesien välissä.

Thursday, 14 November 2013

There's a fire starting in my heart

Yläpuolella minä aika tasan kaks vuotta sitten ja biisi, jota tuli sillon paljon kuunneltua. Koska arvatkaas mitä? Tänään on walking in the airin 2-vuotissynttärit! Aika kuluu ihan uskomattoman nopeesti. Muistan vieläkin niin tarkkaan sen päivän, kun tulin vaikeen fysiikankokeen jälkeen kotiin ja istahdin iskän läppärin eteen. Surffailin päämäärättömästi ja mieleen juolahti ajatus, että pitäisköhän taas kerran tekasta blogi. Mulla oli siinä ehkä 5.-7. luokilla ollu parikin blogia ja niistä on parin kaverin kans hyvät naurut saatu aikaseks.. :D En aiemmilla kerroilla ollu jaksanu sitä touhua kun korkeintaan pari viikkoo. En olisi kyllä ikinä uskonu että tällä kertaa tästä tulis oikeesti jotain. Että blogista tulis näin iso osa mun elämää. Tää on tällä hetkellä oikeestaan mun ainoo harrastus. Haluun kiittää teitä kaikkia jotka teette tästä jonkun arvosta ja jaksatte lueskella mun tyhmiä höpinöitä päivästä toiseen, ootte parhautta ♥
Tässä vielä muutama julkasematta jääny kuva viime viikonlopulta. Emmi ja Heini oli meillä yötä perjantaista lauantaihin, tehtiin suklaafondue, oltiin omeglessa ja katottiin leffoja (tossa kuvassa tosin on vaan vaihtoehtoja, ei me noita kaikkia katottu XD niin ja hsm 2 oli sitten oikeesti läpällä), oli ihan huippua kiitos tytöt ♥ Isäinpäivä mulla menikin sitten suurimmaks osaks bändin kans treeneissä koska *rumpujen pärinää* esiinnyn sunnuntaina kummitätini eli Essi Leppäkosken konsertissa. Jos kiinnostaa niin ilmestykää Sylväälle kello 15, liput 10/15€ (; Anyway, ehdin aamulla hotkasta ihan riittävästi äitin tekemää maailman parasta kahden suklaan kakkua, oi että oispa tota vieläkin!

Koeviikko alkaa tiistaina. En jaksaisi. Miten tääkin jakso meni näin nopeesti? Oon kyllä ihan tyytyväinen että se on kohta ohi, kolmosjakso on nimittäin mulla koko vuoden rennoin (8

Tuesday, 5 November 2013

You're beautiful, it's true

Mua hävettää tunnustaa kellekkään, että mä oikeesti tykkään esiintymisestä. Tykkään laulamisesta, mutta se tuntu paljon kivemmalta ysien konsertissa kun suihkussa. Mua hävettää mun tajuttoman kova nauru. Joskus häpeen sitä että käytän vieläkin luokkasormusta. Häpeen sitä että mua ei oikeestaan haittaa joittenkin ihmisten loittoneminen mun elämästä. Välillä hävettää myöntää kuinka läheinen mä oon mun sisarusten kans. Eilen olin aika nolo kun lähdin torkalle ostaan uutta meikkivoidetta ja tulin takas kahden suklaapatukan kans. Ja ilman sitä meikkivoidetta. Just nyt mua hävettää kirjottaa tätä postausta, kun tuntuu ettei tässä oo mitään järkee.
Mutta sillon oon ylpee itestäni kun saan ruotsin verbitestistä kympin. Tai kun pääsen candy crushissa vihdoinkin siitä tasosta läpi, missä olin jumissa varmaan kuukauden. Oon siitäkin aika ylpee että mulla on sata seuraajaa we♥itissa. Melkein halkeen ylpeydestä, jos saan jonkun nauraan. Oon itestäni ylpee, jos osaan olla hyvä ystävä ja valita oikeet sanat sillon kun toisella on jotain sydämellä. Kaiken surun jälkeen tunsin ylpeyttä, kun kävin kattomassa Marjaa pyhäinpäivänä, vaikkei se helppoo ollutkaan.
Joskus pitää astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä niitäkin asioita jotka hävettää. Saattaa yllättyä. PMMP:n sanoin "kannattaa kokeilla itsensä häpäisyä, siihen ei kuole, kokeilin, oon vielä hengissä". Ja joskus voi miettiä, kannattaako niitä kaikkia asioita edes hävetä. Jos et jollekkin asialle voi mitään, niin kannattaa ehkä vaan unohtaa se. Ja yrittää elää sen ja kaikkien muittenkin pikkujuttujen kanssa, jotka tekee susta just sut. Ulkonäöltä tässä maailmassa on paljon samanlaisia, johtu se sitten pukeutumistyylistä tai hiustenväristä, mutta luonteet kaikilla on erilaiset. Sä oot jollekulle täydellinen just tollasena. Sulla on täysi oikeus olla ylpee itestäs. Älä ikinä unohda sitä.

Friday, 1 November 2013

Treasure, that is what you are

oon ihan unohtanu esitellä teille Emmin tuliaisen Abu Dhabista XDDD en oikein tienny oisko pitäny itkee vai nauraa kun sain ton ahahah
oli ihan hemmetin kirpeetä hyi
nauratti
Emmin lumia ja meiän whatsapp-keskustelu ♥
kuva on aika huono mutta Nelli teki taas ihan semihienon letin (8

Tänään Emmi, Iina ja Sanni tuli koulun jälkeen meille. Syötiin kerrankin terveellisiä herkkuja, katottiin leffa ja randomeita videoita youtubesta ja naurettiin. Kukaan ei saa mua nauraan niinkun te. En välillä oikein voi tajuta, missä välissä meistä tuli näin tiivis porukka. Tai siis Emmin oon tuntenu melkein koko ikäni, mutta Iinaan ja Sanniin tutustuin vasta Sylvään aikana. Pidin aina niitä sellasina kavereina, joitten kans oli ihan kiva hengailla musiikin ja kotsan tunneilla. Ja nykyään molemmat kuuluu ehdottomasti mun parhaisiin ystäviin. Jotenkin lukion alettua se oli kun sanaton sopimus, että me neljä mentiin yhdessä syömään, vietettiin välkät yhdessä ja pian me oltiinkin koko ajan yhdessä. Oon niin kiitollinen teistä kaikista kolmesta ♥