Saturday, 29 December 2012

When it gets hard, you gotta stay strong, when everybody wants you to fail

Musta tuntuu oudolta. En tykkää mistään itessäni just nyt. En tykkää persoonastani. Miksen osaa tutustua uusiin ihmisiin? Miks mä oon se joka hymyilee vaivaantunutta tekohymyä kun muut juttelee puolitutuille? Miks mä oon se joka ei saa suutaan auki koska pelkää sanovansa jotain tyhmää? Miks mä en osaa heittäytyä hetkeen? Carpe diem. Niinhän se loppujen lopuks on, että YOLO. Klisee, mutta yksinkertanen tosiasia. Miks mä vaan pelaan kaiken varman päälle elämässä? Kaiken.

Toisaalta oon vaan niin laiska. Meen siitä mistä aita on matalin. Mun suunnitelma on, että alan harrastaa urheilua sit kun oon ylipainonen.(:D miks mulle naurettiin kun kerroin tän fb:n ryhmächatissä?) Ja samaan aikaan oon alkanu kritisoida omaa kroppaani. Oon aina aatellu, että miten joku syömishäiriö on ees mahdollinen, ei kukaan voi vihata itteensä niin paljoo? Mutta nyt mä ymmärrän sen paremmin. Älkää nyt käsittäkö väärin, ei mulla oo aikomuksena laihduttaa. En suoranaisesti vihaa itteeni. Mutta aina kun katon peiliin. Tiiän etten oo läski. Mutta ne reidet pomppaa sieltä aina mun silmille.

Ja silti en tee asialle yhtään mitään. En lenkkeile. Salilla käyminen nyt ei tulis kysymykseenkään, täällä korvessa kun asun. Ja sitten ihmettelen miks mun liikan numero ei millään nouse ysiin. Vaikka sain 1500m-testistä 5½. Eihän siinä nyt oo mitään mahdollisuutta ysiin, tyhmäkin tajuais. Silti oon niin perfektionisti, että jokanen kasi todistuksessa kirpasee. Tiesin jo etukäteen, että mun numerot laskis. Mutta silti se tuntu pahalta.  Niin pahalta, ois tehny mieli hakata päätä seinään ja kirkua. Ja yritin pitää sen kaiken sisälläni, koska kuitenkin mun todistus oli hyvä. Jotkut sentään on tyytyväisiä kun keskiarvo on seiskan pintaan. Mutta se, että mun keskiarvo keikkuu ysin rajoilla, se on perseestä. En voi enää sanoo, että mulla on yli ysin keskiarvo. Tai siis, kerroinhan että se on aina jouluna ollu 8,9. Miks mua ärsyttää tää nyt näin paljon?

Ajattelin, että ei sillä niin väliä, miten kokeet menee. Vammalan lukion keskiarvoraja on 7,0. Ajattelin ottaa rennosti tän lukuvuoden. Mutta totta kai se haittaa mua. Se, että fysiikan numero laski kahdella. Totta kai se haittaa mua. Se, että sain matikan kokeesta 6+. Totta kai sekin haittaa mua.

Ootan jo kauhulla koulun alkua. Voin vaan kuvitella sitä stressin määrää ja niitä paineita, mitkä asetan itelleni. Ysin kevät. Jokasen perfektionistin painajainen. Hassua. Sanon itteeni perfektionistiks, vaikka mistään ei huomaa että tavottelisin täydellisyyttä. Kaikki mun elämässä on epätäydellistä.

Tästä tekstistä ei nyt varmaan mitenkään välittynyt just se mitä mun päässä liikkuu, mutta arvatkaa mitä? I don't give a fuck.

Kaikesta tästä huolimatta oon ihan onnellinen just nyt. :)