Monday, 20 August 2012

You can be the ripest, juiciest peach in the world. And there's still gonna be someone who hates peaches.

"Kaikilla on oikeus olla oma ittensä, vaikka olis kuinka erilainen."

Toi on klisee, jonka kans mä oon aatellu olevani samaa mieltä. Mut en mä oo. Oon mäkin muitten mukana sipisemässä, jos jollain on oudot hiukset tai rumat vaatteet. Oon aatellu olevani hyvä ihminen, kun en hauku ketään päin naamaa. Mutta eihän kukaan meistä oo läpeensä hyvä. Jollet sitten satu oleen seuraava Jeesus tai muuta vastaavaa. 

Kaikki me ollaan vaan itsekkäitä paskiaisia, enemmän tai vähemmän. Jotkut ei oo tekopyhiä, vaan näyttää sen paskiaisuutensa sanomalla asiansa suoraan. Jotkut pidättelee paskiaisuuttansa, kunnes se tulvii yli, ja räjäyttää koko potin kerralla päin toisen naamaa. Jotkut taas ei sano mitään ikinä, muuta kun selän takana. Niitä taitaa olla suurin osa ihmisistä, eikä siinä oo periaatteessa mitään pahaa. Tai onhan se pahaa, mutta kuka meistä ei olis yks noista tyypeistä jotka luettelin? Kuka meistä ois täydellinen? Ei kukaan. Ei se joka puhuu pahaa, ei se josta puhutaan, eikä se joka seuraa sivusta. Ei kukaan. Eikä tarvi.


Kun vaan muistaa miettiä paljonko tietää siitä, jota/joka haukkuu. Sillä tytöllä, jolla on oudot hiukset, saattaa olla läheisen sukulaisen hautajaiset just takana. Tai se kaikista äänekkäin tyttö, joka haukkuu muita, saattaa käydä läpi näkymätöntä sairautta. 


En väitä, että ite muistaisin mitään näistä asioista, mitä kirjotin, ikinä, mutta tää on hyvä alku. Jos vaikka vuoden päästä selaan vanhoja blogitekstejäni ja huomaan että hups, mä oon oikeesti aika kamala ihminen. Ehkä opin muuttaan jotain itessäni. Tai sitten en. Eikä sen oo oikeestaan väliä. Jos vaan sain jonkun, edes yhden ihmisen, lukeen tän tekstin läpi, ja ajatteleen tätä aihetta edes sekunnin, oon tyytyväinen. 

Tästä tekstistä tuli nyt ihan erilainen, kun ajattelin, mutta sormet vaan juoksi näppäimistöllä. Pakko purkaa nää yhtäkkiä pulpahtaneet ajatukset johonkin. Ja sori kun sorruin weheartitin kuviin!